Fin Swe Eng

Lapsikaupan uhrien ja ihmiskaupan uhrien lasten auttaminen

Lapset ja alaikäiset ovat yksi ihmiskaupan haavoittuvimmista ryhmistä. Lapsiin kohdistunut hyväksikäyttö vaarantaa poikkeuksetta lapsen kasvun ja kehityksen, minkä vuoksi jo lapsiin kohdistunut ihmiskaupan yritys on rangaistavaa.

Alaikäisten kohdalla jo pelkkä rekrytointi, siirto tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa nuori-mies-katsoo-taivaalle katsotaan ihmiskaupaksi. Ihmiskauppaan liittyvän teon ei siis tarvitse olla tapahtunut.

Lapset ovat erityisen alttiina kaikille eri ihmiskaupan muodoille, minkä lisäksi heihin kohdistuu erityisiä lapsikaupan muotoja. Näitä ovat esimerkiksi lasten pakkoavioliitot, laittomat adoptiot ja lapsisotilaaksi pakottaminen.  Myös suomalaiset lapset voivat joutua ihmiskaupan eri muotojen uhriksi.

Alaikäisten ihmiskaupan uhrien ohella myös ihmiskaupan uhrien alaikäiset lapset, jotka eivät itse ole joutuneet ihmiskaupan uhriksi ovat usein erityisen tuen tarpeessa. Ihmiskaupan uhriksi joutunut vanhempi ei aina kykene tarjoamaan lapselleen vakaata kasvuympäristöä omien kokemustensa vuoksi. Lapsi on myös saattanut joutua todistamaan vanhempaansa kohdistunutta hyväksikäyttöä.

Lasten haavoittuvuuden vuoksi on tärkeää, että he saavat tukea ja apua lasten suojeluun ja auttamiseen erikoistuneilta toimijoilta.

Lapsiuhrin auttaminen on toimijoiden yhteistyötä

Lapsikaupan uhrien ja ihmiskaupan uhrien lapsien auttaminen tapahtuu pitkälti monen eri tahon välisenä yhteistyönä. Keskeisiä auttamistoimia koordinoivia tahoja ovat esimerkiksi Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, lastensuojelu ja kunnat. Lapsiuhrien suojelusta vastaa lastensuojelun lisäksi poliisi. Lähtökohtana lasten auttamiselle on, että kaikki lasta koskevat asiat pitää aina käsitellä kiireellisesti.

Keskeinen asia, joka vaikuttaa eri auttavien toimijoiden vastuunjakoon liittyy lapsiuhrin oleskeluoikeuteen. Oleskeluoikeuden perusteella lapsiuhrien auttamisen vastuunjako voidaan jakaa kolmeen osaan:

  1. Lapsiuhrin, jolla on Suomessa kotikunta, auttamisesta vastaa lapsen kotikunta ja kunnan lastensuojelu. Kunta vastaa palveluiden tuottamisesta lapselle. Kunta tai lastensuojelu vastaa myös lapsen majoittamisesta, riippuen siitä, millainen tilanne lapsella on. Auttamisjärjestelmä tukee ja konsultoi kuntia ja lastensuojelua lapsiuhrin auttamisessa, erityisesti jos lapseen kohdistuu turvauhkaa.
  2. Lapsiuhrin, joka on Suomessa turvapaikanhakijana, palveluista vastaavat pääasiassa vastaanottokeskukset. Auttamisjärjestelmä toimii vastaanottokeskusten tukena ja konsultaatioapuna ja kattaa lapsiuhreille tarjottavista lisäpalveluista koituvia kustannuksia (esim. terapia). Mikäli lapseen kohdistuu korkea turvauhka, lapsesta on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Tällöin lastensuojelu voi tehdä kiireellisen sijoituspäätöksen ja muita lapsen suojaamiseen liittyviä toimenpiteitä.
  3. Lapsiuhrin, joka ei ole Suomessa turvapaikanhakijana eikä hänellä ole kotikuntaa, palveluista vastaa auttamisjärjestelmä. Mikäli lapsi on yksin Suomessa, lapseen kohdistuu turvauhkaa tai lapsen vanhempia epäillään osuudesta lapsen uhriksi joutumiseen, auttamisjärjestelmä tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluviranomainen sijoittaa tarvittaessa lapsen ja tekee muita suojelutoimenpiteitä.

Auttamisjärjestelmässä olevalla lapsiuhrilla laaja oikeus apuun ja palveluihin

Auttamisjärjestelmässä olevalle lapsiuhrille annetaan aina terveydenhuoltopalvelut samoin periaattein kuin henkilölle, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. Lapsiuhri on oikeutettu näihin palveluihin riippumatta siitä, onko hänellä kotikuntaa. Sama koskee myös auttamisjärjestelmässä olevien uhrien lapsia.

Lapsiuhrista tai auttamisjärjestelmässä olevan uhrin lapsista tehdään viipymättä lastensuojelulain 25 §:n mukaisesti (25 §) lastensuojeluilmoitus, mikäli lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät mahdollista lastensuojelutarpeen selvittämistä.