Fin Swe Eng

Esitutkintaviranomaiset

Suomessa ihmiskaupan torjunnasta ja rikosten ehkäisystä vastaavat esitutkintaviranomaiset - poliisi ja Rajavartiolaitos.

Rajavartiolaitos

Rajavartiolaitoksen rooli on sidoksissa sen omaan toimenkuvaan Suomen rajojen vartioimisessa ja rajaturvallisuudesta huolehtimisessa. Rajat ylittävän luonteensa vuoksi ihmiskauppaa kohdataan myös Suomen rajoilla. Uhreja voidaan olla tuomassa Suomeen hyväksikäytettäväksi tai heitä voidaan kuljettaa Suomen läpi toiseen maahan.

Poliisi

Poliisi vastaa suurimmasta osasta Suomessa tehdyistä ihmiskauppatutkinnoista. Tutkintoja tekevät kaikki Suomen poliisilaitokset, jonka lisäksi Keskusrikospoliisi tutkii niitä ihmiskauppajuttuja, joissa on kansainvälinen ulottuvuus. Esimerkiksi  Suomen ulkopuolella tehdyn ihmiskaupparikosten osalta sovelletaan Suomen lakia tekopaikan laista riippumatta. 


Poliisi voi tutkia ulkomailla tehdyksi epäillyn profiili-vasenihmiskaupparikoksen, jos esitutkinnan toimittaminen Suomessa on tutkinnallisista syistä ja rikosvastuun toteutumisen kannalta tarkoituksenmukaista. Tämä edellyttää kuitenkin valtakunnansyyttäjän syytemääräystä.


Tarvittaessa poliisi ja Rajavartiolaitos voivat tehdä yhteistyötä ihmiskaupan torjunnassa.

Ihmiskaupparikosten torjuminen vaatii monipuolista osaamista

Ihmiskaupan ja sen kaltaisten rikosten ilmisaaminen edellyttää esitutkintaviranomaisilta yleensä pitkäjännitteistä ja tehokasta paljastavaa toimintaa,  koska näistä rikoksista ilmoitetaan harvemmin esitutkintaviranomaisille suoraan.


Poliisi kiinnittää erityisesti huomiota ihmiskaupan mahdollisuuteen, kun poliisin asiakkaana on henkilöitä seksipalvelujen myynnin tai luvattoman tai muuten säädösten vastaisen työvoiman käytön selvittämisen seurauksena. Ihmiskaupan mahdollisuus otetaan huomioon myös esimerkiksi laittoman maahantulon järjestämiseen ja kerjäämiseen liittyviä rikosepäilyjä selvitettäessä, oleskelulupaprosessissa ja turvapaikkamenettelyssä.


Rikoksia paljastetaan myös poliisin rikostiedustelun ja tarkkailun kautta sekä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tehtävän valvontatoiminnan yhteydessä.

Esitutkinta ja pakkokeinojen käyttö

Jos esitutkintaviranomaisen tietoon tulleessa tapauksessa on viitteitä ihmiskaupasta, tekoa tutkitaan lähtökohtaisesti ihmiskauppa- tai törkeä ihmiskauppa-nimikkeellä. Ihmiskaupparikokset ovat siinä määrin vakavia rikoksia, että niiden kohdalla ei käytännössä tule kysymykseen esitutkinnan toimittamatta jättäminen tai lopettaminen.


Ihmiskaupparikosten esitutkintaa varten ei ole erityisiä lainsäännöksiä vaan sovellettaviksi tulevat esimerkiksi esitutkintalain säännökset kuulusteluista ja pakkokeinolain säännökset esitutkinnassa käytettävistä pakkokeinoista (esimerkiksi vangitseminen, matkustuskielto, takavarikko, kotietsintä ja salaiset pakkokeinot).  Esitutkinnan priorisoinneissa otetaan huomioon ihmiskaupparikoksen luonteesta johtuen rikosprosessin mahdollisimman nopea loppuun saattaminen.

Rikosnimikkeet ja syyttäjäyhteistyö

Ihmiskaupparikosta, mutta myös esimerkiksi paritusta tai kiskonnantapaista työsyrjintää tutkittaessa kiinnitetään erityistä huomiota tekoon, sen profiili-oikeaolosuhteisiin ja teon kohteena olevan asemaan, jotta mahdollinen ihmiskauppa saadaan paljastettua ja mahdolliset ihmiskaupan uhrit auttamisjärjestelmän
piiriin.


Tutkinnassa otetaan myös huomioon sellaiset teot, jotka täyttävät jonkin muun rikoksen tunnusmerkistön tutkittavan päärikoksen ohella. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmiskaupparikoksen yhteydessä ilmitulleet raiskaukset tai pahoinpitelyt.


Syyttäjän kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta tapauksien esitutkinta pystytään suuntaamaan oikein. Syyttäjälle tehdään aina esitutkintalain mukainen ilmoitus epäiltäessä ihmiskauppaa tai ihmiskaupan kaltaista rikosta. Varsinkin tutkinnan alkuvaiheissa syyttäjän oikeudellisesta asiantuntemuksesta on erityistä hyötyä kun tutkinnan keskeisistä linjauksista päätetään. Jo tässä yhteydessä syyttäjä ja tutkinnanjohtaja sopivat tutkittavista rikoksista ja rikosnimikkeistä siten, ettei valinnalla suljeta mitään mahdollisia vaihtoehtoja pois.

Esitutkintaviranomainen on velvollinen ilmoittamaan uhrille hänen oikeuksistaan

Esitutkintaviranomainen ilmoittaa esitutkinnan alussa ihmiskaupan uhrille hänen oikeuksistaan liittyen
 
• tukipalveluihin (esim. ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja Rikosuhripäivystys)
• neuvontaan
• tulkkaukseen ja käännöksiin
• korvauksiin
• suojeluun
• kulukorvauksiin sekä
• tietoihin asian käsittelystä rikosoikeudellisessa menettelyssä.


Esitutkintaviranomainen tekee asianomistajasta hänen avustuksellaan henkilökohtaisen arvioinnin sen selvittämiseksi, onko hän erityisen suojelun tarpeessa ja tarvitseeko hän erityisiä suojelutoimenpiteitä esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana.


Uhrin suostumuksella esitutkintaviranomainen voi ohjata heidät avun piiriin, esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Uhrin auttamisen ja esitutkinnan suorittamisen on syytä tapahtua käsi kädessä, sillä ne tukevat toisiaan. Esitutkintaviranomainen voi myös myöntää Suomessa laittomasti olevalla uhrille harkinta-ajan, joka laillistaa hänen olonsa Suomessa määräaikaisesti.