Ajankohtaista

22.10.2018 10.44

Ihka-blogi: Uhrin syyllistäminen voi estää rikoksen havaitsemisen

Näkemys siitä, kuinka paljon uhri on itse syypää rikoksen uhriksi joutumiseen voi ratkaista sen, tunnistetaanko kokonaisuudessa ihmiskauppaa vai ei. Toiset arvioivat suomalaisen Marissa Jaakolan joutuneen ihmiskaupan uhriksi, toiset eivät.


Ihmiskaupan vastaisena päivänä 18.10.2018 julkistettiin ihmiskaupan uhriksi joutuneesta Marissa Jaakolasta kertova, Arto Halosen ohjaama dokumentti Takaisin valoon. Samana päivänä Helsingin Sanomat totesi, ettei kyse ole ihmiskaupasta, koska siitä ei ole näyttöä.

Julkistamistilaisuudessa kuultiin myös ihmiskauppa-asioiden asiantuntijoita, muun muassa useita ihmiskaupan uhreja puolustanutta asianajaja Emilia Kaikkosta. Asiantuntijoiden mielestä Marissa oli joutunut ihmiskaupan, jopa törkeän ihmiskaupan uhriksi. Kuinka saman materiaalin nähneiden ihmisten näkemykset voivat erota toisistaan näin vahvasti?

Marissan tarina

Lakimieheksi valmistunut Marissa Jaakola joutui vuonna 2007 työnantajansa erehdyttämäksi ja päätyi Tunisiaan, missä työnantaja lukitsi hänet kuukausiksi huoneeseen huumattuna, pahoinpiteli ja raiskasi häntä. Työnantaja huijasi Marissalta tuhansia euroja rahaa ja otti lopulta haltuunsa Marissan passin ja luottokortit. Marissalle on jäänyt ajasta kymmenien tuhansien eurojen velka.

Marissan kokemuksista tehty dokumentti ja samanniminen kirja (Takaisin valoon, Like kustannus 2018) antavat viitteitä siitä, että työnantajan on ehkä ollut tarkoitus myydä Marissa, mahdollisesti prostituutioon. Marissan terveys kuitenkin huononi vankeusaikana niin paljon, ettei häntä kyetty kauppaamaan. Työnantaja turhautui ja väitti Marissan pilaavan hänen bisneksensä.

Ei katsottu ihmiskaupaksi

On totta, ettei Marissaan kohdistuneita rikoksia käsitelty oikeudessa ihmiskauppana vaan mm. vapaudenriistona ja petoksena. Marissan kaapannutta lakimiestä ei ole tuomittu ihmiskaupasta. On myös totta, että kymmenen vuotta sitten oikeuskäytäntöä ihmiskaupasta ei juuri ollut. Ihmiskauppaa ei tunnistettu tapauksissa, joissa sitä olisi pitänyt tunnistaa.

Mutta oliko Marissa kuitenkin ihmiskaupan uhri? Helsingin Sanomissa pidettiin mahdollisena, että Marissa oli ehkä joutumassa ihmiskaupan uhriksi, mutta koska hänen terveytensä alkoi pettää, häntä vain pidettiin huoneessa, josta hän ei voinut paeta.

Nyt seuraa se tylsä mutta tärkeä osio. Suomen rikoslain mukaan ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy, jos tiettyjä tunnusmerkistön mukaisia toimia kohdistetaan uhriin hyväksikäyttötarkoituksessa. Pelkkä tarkoitus hyväksikäyttää uhria siis riittää, eikä itse hyväksikäytön tarvitse välttämättä toteutua. Ihmiskaupasta voidaan tuomita henkilö, joka on vaikkapa uhriaan erehdyttämällä värvännyt tai majoittanut uhrin tarkoituksenaan parittaa häntä taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Itse paritusta ei ole tarvinnut tapahtua.

Lakimiehen tarkoituksesta parittaa Marissaa tai myydä hänet on lopulta olemassa vain Marissan oma kertomus. Jos Marissaan kohdistuneita rikoksia olisi tutkittu Tunisiassa perusteellisesti ja ilman korruptiota, olisiko hyväksikäyttötarkoituksesta voitu saada enemmän näyttöä? Luultavasti. Kenties silloin Marissan Tunisiassa kohtaamat muut nuoret naiset olisi voitu löytää ja toiminta heidän ympärillään paljastaa.

Jopa kahdenlaista ihmiskauppaa

Jos tapausta arvioitaisiin nyt uudelleen, Marissan voitaisiin ehkä katsoa joutuneen seksiorjuuteen liittyvän ihmiskaupan uhriksi. Marissan työnantaja sai Marissan matkustamaan Tunisiaan huijaamalla häntä matkan tarkoituksesta. Tunisiassa hän huumasi Marissan, riisti hänen vapautensa, saattoi hänet ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin ja kohdisti häneen mm. seksuaalista väkivaltaa. Jo näillä perusteilla Marissan voisi väittää joutuneen seksiorjuutta muistuttaviin olosuhteisiin, ihmiskaupan uhriksi. Rikoslain esitöissä todetaan, ettei hyväksikäyttötarkoituksen tarvitse aina olla taloudellinen. Näinpä myös seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatu hyöty voitaisiin jo itsessään katsoa hyväksikäyttötarkoitukseksi.

Sitten oli se taloudellinen hyväksikäyttö. Tästä olisi ollut näyttöä jo kymmenen vuotta sitten. Jo se, että ihmisen saattaa ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taloudellisessa hyötymistarkoituksessa on ihmiskauppaa. Marissan työntöantaja hyötyi Marissasta matkan aikana taloudellisesti useita kymmeniä tuhansia euroja. Hän huijasi Marissan maksamaan kuluja luottokortillaan ja lopulta vangitsi Marissan ja otti hänen passinsa ja luottokorttinsa itselleen. Tällainen ihmiskaupan muoto oli kuitenkin vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa tuntematon, eikä se ole kovin tunnettu vieläkään. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä benefit fraud related human trafficking.

Uhrin syyllistäminen rikoksen kohteeksi joutumisesta

Se, tunnistetaanko jokin rikoskokonaisuus ihmiskaupaksi kytkeytyy tiukasti siihen, kuinka ajattelemme uhrin mahdollisuuksista toimia toisin. Jos uhrilla olisi mielestämme ollut tilaisuus koska tahansa valita toinen tie, ei kyseessä ole voinut olla ihmiskauppa. Ihmiskauppahan on nimenomaan vapauteen kohdistuva rikos, jossa ihmisen kykyä toimia haluamallaan tavalla rajoitetaan.

Marissa Jaakola on kertonut kohdanneensa ihmisiä, joiden mielestä hän oli ainakin osasyyllinen siihen, mitä hänelle tapahtui. Myös Helsingin Sanomat totesi, ettei Marissalle tai kenellekään muullekaan ollut juolahtanut mieleen tarkistaa lakifirman taustoja ennen työpaikan vastaanottamista. Toimittaja myös koki, ettei  Marissa päässyt pois vankeudestaan huonon terveydentilansa vuoksi. Siihen, että Marissa huumattiin, häntä pahoinpideltiin, pyrittiin psyykkisesti murtamaan - ja että huoneet, joissa häntä pidettiin olivat lukittuna ja vartioituna, ei kiinnitetty huomiota.

Ihmiskauppaa ilmiönä täytyykin tuntea jo melko hyvin ymmärtääkseen, minkälaisia keinoja rikoksentekijä voi uhriinsa kohdistaa. On hyvin harvinaista, että uhrin vapautta rajoitetaan fyysisesti. Vapaasti liikkuva ihmiskaupan uhri herättää kysymyksiä siitä, miksei hän ole jo mennyt poliisiasemalle hakemaan apua, miksei hän vain juokse pois. Kyse on paljon monisäikeisemmästä asiasta: tekijän ja uhrin epäsuhtaisen valta-aseman hyödyntämisestä. Rikoksentekijästä, joka tietää kuinka uhrin heikkoja kohtia käytetään hyväksi.  Myös vapaalta näyttävä henkilö voi olla ihmiskaupan uhri.

Uhri saatetaan erilaisin keinoin tilanteeseen, josta hän ei enää pysty irtautumaan ilman vakavia seurauksia. Tähän tilanteeseen uhri saatetaan esimerkiksi huijaamalla, lupaamalla hänelle jotain niin hyvää tai uhkaamalla häntä jollain niin pahalla, että uhri seuraa perässä kunnes on liian myöhäistä kääntyä takaisin. Huijatuksi tuleminen ei ole koskaan uhrin syy, ja se mitä huijauksesta seuraa, ei ole enää uhrin päätösvallassa.

Voisiko tämä näkemysero uhrin syyllisyydestä olla yksi syy siihen, että toiset näkevät Marissan kertomuksessa ihmiskauppaa ja toiset eivät?

Terhi Tafari

Kirjoittaja on Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja ja taustaltaan oikeustieteilijä. Kirjoittajan näkemykset ovat hänen omiaan, eivätkä välttämättä edusta auttamisjärjestelmän tai Maahanmuuttoviraston näkemyksiä.



Palaa otsikoihin